"Essi Tuominen",vastasin puhelimeen.
"Moi Essi, Mari täs! Arvaa mitä?"
"No mitä?"
"No se yllätys, se jonka lupasin näyttää sulle!"
"Ai, niin joo, se yllätys tosiaan..."
"Noniin pikku hömppä pöppäseni, lähdepäs nyt nopsasti tänne mun talolle!" Mari sano ja löi luurin korvaan. Ei kai siinä muu auttanut, lähdin hipsimään kohti Marin taloa.
Mari Mylly, 8-luokan nätein tyttö, mun bestis. Sen kimpussa on joka päivä kaikki pojat, mutta ei mua kyllä edes kiinnosta; sillä olis se munki unelma jos mä olisin poika.
"Hömppä pöppäseni!" Mari kiljas kun se näki mut.
"Moi Mari,mikä se yllätys on?"
"Tuu niin näytän" Me mentiin Marin huoneeseen.
Tossa on mun oma pärstäni, kehtaisko edes näyttää sitä, oon niin peestä... No, mutta ei voi mitään, kaikki täytyy kestää, vaikka onhan mulla ihailijoitkin, se on kyllä ihan vaan Marin ansiota, mutta muuten toi tyttö on ihan kamala. Sen äiti kuoli synnytskomplikaatiossa, kun se synnytti ton likan maankamaralle.
"No mis se ylläri on?"
"Odotas", Mari sanoi ja otti yöpöydän laatikostaan jonkun pienen kotelon.
"Mikä toi on?"
"No se on se ylläri jonka halusit nähä."
"Tupakkaa!? Mitä vittua sä oikein ajattelet?! Luuletko sä, että mä muka tunkisin tollasen suuhuni?! En varmana!"
"Älä huuda! Jukka nukkuu tuol olohuonees ja sä vaan täällä mölyät niinku joku mölyapina!"
Jukka on sen isä, me ollaan aika hyvis väleis sen kaa, vaikka oikeesti en oo kenenkään vanhempien kans missää väleis... Joskus meille kyl Marinki kaa tulee jotai sähläyksiä asioiden kaa, mut ei me sitä niin tosissaan oteta.
"No maista nyt! Se on ihanan makusta, mä ainaki aion alkaa polttamaan aikuisena, ja jo nyt!", Mari sanoi ja sytytti oman sätkänsä.
"No öö.... ....okei, mut ihan vähän aikaa vaan..."
Sit ku Marin sytytti munki tupakan palamaan, tunsin ihanan olon itselläni, se maku oli hurmaava, jotenki se Mari taas sai mut tekemään senki, se vaan on sellanen.
"No miltä maistuu?", Mari kysy ja mä yritin esittää, etten tykkää polttamisesta.
"Joo, en mä ny oikein tiä, toista en ainakaan halua, tää riittää mulle"
"No,mut jutellaa vähän näist muistaki jutuist, mut hiljaa Jukka ei saa kuulla et sä oot täällä"
"Ootko sä viel kuullu siit yhest Jonatanist? Se tulee SimsCityn yläasteelle täl viikol, 8-luokalle"
"Mitä, ootko sä nähny sen?! Oliko se söpö? Millanen?"
"No en oo viel nähny sitä, mut oon kullu, et se on iha vitun ääliö ja tyhmä"
Oikeesti olin nähny Jonatanin kerran ku kävin lähikaupas, se oli ihana, se näytti pitävän musta, se ties et mä oon sen tulevalla luokalla. Sit se sai mun sähkärin ja numerkonki!
Kun oltiin juteltu, vähän ajan päästä mun kännykkä alko piipata mun laukusta. Se oli Jonatan, sanoin Marille, et käyn vessassa, Mari ei kuullut onneks mun kännykän soivan, ja lähin vessaan laukku mukanani.
Marin huone oli yläkerrassa, ja tietysti vessa alakerrassa, en ehtiny tietenkää vastata, ku Jonatan lopetti puhelun. En muistanu et Jukka nukku olohuonees, ja vahingos herätin sen.
"Moi Essi, tuus tänne istumaan"
Jukka oli ihan outo, ei se koskaa ollu pyytäny mua sen viereen istumaan, oli pakko mennä.
"Mitäs kuuluu?",Jukka kysyi vihjailevasti.
"Ei täs mitää, ihan tavallinen päivä"
Sit Jukka otti must jotenki kiinni ja alko hieroo mua. Ihmettelin et mitä ihmettä toi puuhaa? Lähin äkkii pois ja juoksin kotiin, äiti oli kotona, se teki ruokaa. Sillä välin päätin soittaa Jonatanille. Puhelin tuuttasi vaan ja jatkoi sitä samaa koko ajan.
"Voi minä ja minun elämäni!",Huusin ja viskasin mun korun lattialle jonka olin saanu Marilta.
Kaikki oli sen huoran syytä, ja sen Jukan, ihmettelin vieläki mitä vittua se mua alko silleen hieroo? Oliks se sairas vai oliko se hurahtanu kokonaa?! En tajunnu, mut äiti pyys mut syömään iltapalaa ja sit lähin alakertaan. Söin nopeesti ja menin nukkumaan, sammutin valot ja nukahdin. Kuiteski heräsin aamuyöllä ja kello oli puol kolme, ulkona oli jotain ja menin parvekkeelleni...
